Elokuu

Oskari Sipolan elokuva Elokuu (2011) kuvastaa hyvin aikamme nuoria ja heidän elämäänsä. Elokuu kertoo omien rajojen rikkomisesta sekä ihmissuhteista. Teoksen päähenkilö on juuri lukionsa päättänyt Aku. Aku seurustelee Erika nimisen tytön kanssa, joka kuitenkin lähtee koko kesäksi pois kaupungista. Aku tapaa kiinnostavan Julin, jonka kanssa päätyy kiertämään Suomea koko kesäksi.

 

Aku vaikuttaa olevan perheensä ja ystävien kesken tunnollinen ja hyvä poika. Juli taas vaikuttaa spontaanilta ja yllätyksiä täynnä olevalta tytöltä, joka ei suunnittele elämäänsä etukäteen. Luulen Akun kiinnostuneen Julista juuri tämän erilaisuuden vuoksi. Julin seurassa Aku löytää täysin uuden puolen itsestään, mitä ei ole ennen edes tiennyt olevan olemassa. Julin kanssa on jännittävää ja arvaamatonta, mikä tekee kesästä ikimuistoisen. Aku on aina ollut vastuullinen nuori ja hänen vanhempansa luottavat kodin poikansa käsiin koko kesäksi lähtiessään muualle. Aku kuitenkin irtisanoutuu yllättäen töistään ja lähtee kiertämään Suomea. Myös hänen äitinsä auto varastetaan matkan varrella. Kun vanhemmat lopulta palaavat ja saavat tietää mitä Aku on puuhannut koko kesän, ovat he raivoissaan ja aivan syystä.

 

Elokuva kertoo ennen kaikkea pettämisestä, mikä on lähes kaikkien ihmisten arvojen ja moraalin kannalta aina väärin ja paha asia. Teos saa kuitenkin senkin näyttämään kiehtovalta ja jännittävältä, melkein hyväksyttävältä. Elokuva on erittäin kaunis ja saa pettämisenkin näyttämään kauniilta, jos niin nyt voi sanoa. Oikeastaan elokuvaa katsoessa unohtaa kokonaan Akun seurustelevan vielä Erikan kanssa, ja näin ollen hänen suhteensa Juliin ei tunnu väärältä. Toisaalta Aku pettää myös Julia, sillä tämä ei tiedä Akun toisesta tyttöystävästä.

 

Mielestäni Aku vaikuttaa onnellisemmalta Julin kuin Erikan kanssa. Siksi olisin toivonut erilaista, tällaisille elokuville tyypillistä loppuratkaisua. Tavallisesti elokuvien päähenkilön tavattua uuden rakkauden, vanha unohtuu ja he elävät uuden kanssa onnellisena elämänsä loppuun asti. Elokuu on tässä suhteessa erilainen, mikä on ihan hyvä asia. Kesän lopussa Juli saa tietää Akun tyttöystävästä, eikä Aku tapaa Julia sen jälkeen enää koskaan. Erikan palattua Helsinkiin Aku on rehellinen ja kertoo Erikalle syrjähypystään.

 

Monet sanovat että nykyajan nuoret luovuttavat liian helpolla, ja ensimmäisen riidan tullessa tulee väistämättä ero. Myös tässä Elokuu tekee poikkeuksen, sillä lopun kohtauksessa näytetään, miten Aku ja Erika ovat onnellisesti yhdessä. Lopussa on kuitenkin talvi, eikä elokuva kerro erosivatko he välissä ja palasivat yhteen, vai selvittivät asian saman tien jatkaen seurusteluaan. Tämä saa kuitenkin uskomaan tosi rakkauteen, vaikka välillä tulisi tehtyä isompiakin virheitä.

 

Elokuu kuvaa todella aidosti ja totuudenmukaisesti nuoren ihmisen elämää ja tunteita. Kokeillaan rajoja, tehdään virheitä ja opitaan niistä, juhlitaan ja seikkaillaan, sekä rakastutaan. Päähenkilö kasvaa tarinan edetessä, oppii uusia puolia itsestään sekä lopussa myöntää virheensä olemalla rehellinen ja pyytämällä anteeksi.

2. mielipideteksti

Anonyymilla lupa ilkeilyyn?

    Etsit netistä tietoa, kuinka hoitaa kotikonstein kipeytynyttä kurkkuasi. Sen sijaan että löytäisit loistavia neuvoja ja niksejä, Google tarjoaa lukemattoman määrän keskustelupalstoja joilla äidit kilpailevat paremmuudestaan, lytäten toisiaan kerta toisensa jälkeen, pahemmin ja pahemmin. ”Siis etsä tiedä kuinka kurkkukipua hoidetaan?? Oot varmasti niinku huonoin äiti 4eva!!! Mä ainanki keitän mustikkakeittoo ja muita yrttejä ja rohtoja niin paljon ettei muut edes sellaseen pystys” kirjoittaa h0tMama_75. Tähän on vastannut Anonyymi78569311230 kommentillaan: ”Mä ihan säälin teidän muksuja, sossuillehan tosta pitäis ilmottaa. Mun lapset ei edes oo koskaan kipeinä, koska ennaltaehkäisen kaiken niin hyvin ettei niihin voi mikään tarttuu. Tosin meidän prinsseillähän on jo valmiiksi paremmat geenit kun teidän hulivileillä.”

    Ja mistä tämä kaikki solvaus sai alkunsa? Joku viaton erehtyi kysymään olisiko kenelläkään keinoja kurkkukivun taltuttamiseen nopeasti, esimerkiksi hyvää yrttiteereseptiä. Kuulostaa karulta, mutta nykypäivänä touhu on juuri tätä. Internetissä kuka vain voi esiintyä millä nimellä tahansa, usein jopa täysin nimettömänä. Se saa ihmiset käyttäytymään raivotautisten apinoiden lailla, aivan kuin se oikeuttaisi törkeään käytökseen. Kaikille teille tiedoksi, jotka olette joskus kirjoittaneet ilkeän kommentin anonyyminä ajatellen sen olevan sallittua, olette erehtyneet, ja todella pahasti.

    Myös blogimaailma kasvaa kasvamistaan ja etenkin kaikkien vähänkään tunnettujen bloggaajien kommenttiboksit täyttyvät väkisinkin väännetyistä ilkeilyistä, solvauksista ja ’tapa ittes’ –kommenteista. Koskaan ei olla tyytyväisiä mihinkään. Jos bloggaaja esittelee uuden Gina Tricotin perustopin jonka eilen on ostanut, saa hän järkyttävän määrän huorittelu kommentteja. Jos ei muuta ikävää sanottavaa keksitä, niin sitten edes huulipunan värin täytyy olla väärä, josta päästään niinkin mukaviin kommentteihin kuin ”miten voit edes elää itses kaa, toi sävy tekee sust niin ruman, tai oikeastaan oot kokonaan iha sikaruma ämmä, ei huhhuh!!”

    Miksi nimimerkki ’Anonyymi’ saa ihmiset niin villeiksi? Eikö kukaan tunne minkäänlaista syyllisyyttä tai omantunnon tuskia haukuttuaan ventovieraan ihmisen alimpaan maanrakoon? Onko ihmiskuntamme todellakin niin kieroon kasvanut, että kaikki tunnemme suurta vihaa ja katkeruutta jos joku vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä, tai kauhistus sentään, peräti onnelliselta!? Saavatko ihmiset jonkinlaista sairasta mielihyvää tietäessään pahoittaneensa jonkun mielen tai loukanneen tätä syvästi? Vai onko pääasiana vain pilata toisen ilo?

    Koko maailma ja varsinkin internet on täynnä tyhmiä kysymyksiä, joita myös minä ihmettelen, ja ihmisiä joista ei vain yksinkertaisesti voi pitää. Silti en koe minkäänlaista tarvetta mennä nimettömänä haukkumaan ketään, nauramaan muille, tai kertomaan miksi en pidä heistä. Eli täysin tietoisesti pahoittamaan muiden mieliä ja pilaamaan päivää. Parhaana nyrkkisääntönä pidän ajatusta, että jos et voisi kuvitella sanovasi kirjoittamaasi asiaa kyseiselle henkilölle suoraan, henkilökohtaisesti ja päin naamaa, ei sitä myöskään silloin tule kirjoittaa. Jos sinulla ei myöskään ole tietoa henkilöä askarruttaneesta asiasta, eli toisin sanoen et kykene häntä auttamaan, ei sinun tarvitse silloinkaan mennä nauramaan tai haukkumaan toisen tietämättömyydelle. Suuremmalta vaivalta säästyt kun et kommentoi mitään, ja annat aiheesta jotakin tietävien häntä auttaa. Näin vältät myös toisten turhan mielipahan.

    Toki anonyymeilta saa myös piristäviä kommentteja, loistavaa vertaistukea ja apua ongelmiin. Rakentava palaute sekä toisen tsemppaus on aina sallittua, mutta kirjoititpa sitten mitä tahansa, aina pitäisi pystyä seisomaan ylpeästi omien sanojensa takana, täysin omalla nimellään.

6. novelli

   Istun kotona omassa nojatuolissani. Karvainen vilttini on lämmin ja mukavuudentuntua lisää tulikuuma piparminttutee. Sade hakkaa ikkunoita vasten ja vanhan koivun oksat heiluvat uhkaavasti. Tabletiltani selaan viimeisimmät blogi päivitykset ja mietin eilisillan tapahtumia.


   Päätän lähteä ulos kävelemään. Kadut tulvivat ja hiukseni sekä vaatteeni ovat hetkessä läpimärät. Haistan voimakkaasti kastemadon ja muistan sen ainoan syyn miksi vihaan tätä. Pienestä pitäen olen inhonnut vesisateesta johtuvaa kastemadon hajua, ja niiden välttelyä märillä kaduilla. Olen kuitenkin niitä harvoja ihmisiä jotka muuten pitävät sateesta. Näen erään koiranulkoiluttajan katsovan minua nyrpeästi, miksi hymyillä tällä säällä?


   Hymyilen miehelle kahta leveämmin, ehkä saan hänet ärsyyntymään entisestään. Rakastan tunnetta kun hiukseni kehystävät naamaani märkinä, pisaroiden valuessa alas kaulalleni. Rakastan tunnetta kun ohuet vaatteeni liimautuvat ihooni ja muuttuen läpinäkyviksi. Rakastan tunnetta sateen keskellä, samalla tuntien oloni lämpimäksi. Rakastan tunnetta kun saan heittää käteni levälleen ja pyöriä hullun lailla. Rakastan tätä vapauden tunnetta, joka minut valtaa aina kun seison sateessa.  Kun ei ole kiire mihinkään, eikä mistään tarvitse välittää. Saan vain olla. Vain minä, kesäinen vesisade ja läpimärät varpaani.


   Ja pienen hetken minusta tuntuu, että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Niin on aina käynyt ja niin tulee aina käymään. Jokaisesta pahasta seuraa myös aina jotain hyvää. Elämä on kuin säätila, aina ei paista aurinko. Muutokset voivat tulla yllättäen, kulman takaa voi hyökätä suuri myrsky aivan odottamatta. Mutta meidät on tehty selviytymään. Meitä ei ole tehty sokerista, eihän?

Ei minua ainakaan.

kurssipalaute

   En usko että kirjoitustaitoni parani kauheasti kurssin aikana, mutta ehkä vähän kumminkin. Edelleen tuottaa ongelmia aloittaa kirjoittaminen ja keksiä kirjoitettavia asioita ja aiheita.

   Kurssin työtapa tietokoneilla oli hyvä, sillä niin saa helpommin muokattua tekstiä myös jälkikäteen ja se on mukavampaa. Helposti käy kuitenkin niin, että ei tee paljon tunnin aikana koska on mielekkäämpääkin tekemistä esim. muilla nettisivuilla ja lopulta hommat jäävät kotiin. On myös hyvä että kaikki kirjoitetaan blogiin, josta ne on helposti kaikki löydettävissä ja nähtävillä.

   Tehtävätyypit oli hyviä ja niitä oli sopivasti, mutta useimmat pikkutehtävät jäivät minulta tekemättä, koska tein aina niin kauan suurempia kirjoitustehtäviä.

   Olisin kaivannut kuitenkin enemmän sellaista opetusta jossa kerrotaan myös tärkeitä ominaisuuksia esim. tekstitaitovastaukselle ja esseelle. Myös enemmän palautetta omista kirjoituksista, että mitä täytyy vielä parantaa jne. olisi ollut hyvä saada.

Elokuva jonka olisi voinut jättää tekemättä (5. arvostelu)

Seitsemän vuoden tauon jälkeen kauhuparodiasarja Scary Movie on viimein saanut jatkoa. Viides osa tuli ensi-iltaan 19.4.2013. Itsekin kävin katsomassa tämän Malcolm D. Leen ohjaaman elokuvan ja aiempiin osiin nähden odotin huomattavasti enemmän. 

Scary Movie -elokuvien ideana on parodioida tunnettuja ja suosittuja kauhuelokuvia. Yhteen elokuvaan on otettu paljon piirteitä ja kohtia monista eri kauhuelokuvista ironisoiden ja nauraen alkuperäisille elokuville. Myös julkisuuden henkilöt saattavat päästä ivailun kohteeksi. Scary Movie 5 irvailee muun muassa menestyselokuville Paranormal Activity, Mama, Sinister, The Evil Dead, Inception, Black Swan sekä Apinoiden planeetan synty. Alkukohtauksessa Lindsay Lohan ja Charlie Sheen esittävät itseään ja latelevat muka hauskoja kommentteja julkisuuskuvastaan. Elokuvassa myös popkulttuuri pääsee ivan kohteeksi, ja alkukohtauksessa itseään esittämässä ovat Snoop Dogg ja Mac Miller tyhminä pilvenpolttajina keskellä metsää.

Viides osa oli todellinen pohjanoteeraus. Kaikki aiemmat osat ovat linkittyneet toisiinsa samojen pääosanäyttelijöiden sekä kummitusnaamaria käyttävän ja pilven poltosta kiinnostuneen Ghostfacen ansiosta. Aiemmat osat tehtiin kaikki kuuden vuoden sisällä, kun taas viides ilmestyi seitsemän vuotta neljännen julkaisusta. Kaikki vanhat Scary Movie -piirteet on haudattu, mukaan lukien Ghostface sekä Anna Farisin näyttelemä päähenkilö Cindy Campbell. Marisätkä- sekä kakkahuumorikin on jo aikansa elänyt, tai pikemminkin luulen, etteivät tekijät enää keksi yhtä hauskoja sutkauksia ja toimivaa läppää.

Toki elokuvassa sai myös nauraa, joissakin kohtauksissa. Elokuvaa tehdessä oli kuitenkin ehkä yritetty liikaa, sillä se meni monessa kohtaa yli. Lisämiinuksena myös on, että osa elokuvan dialogista on jätetty kokonaan kääntämättä. Oma mielipiteeni ja ilmeisesti monien muidenkin on, että Scary Movien viides ja varmasti viimeinen osa olisi kannattanut jättää tekemättä. Kaikkien odotukset olivat korkealla viidennen osan suhteen ja elokuvateatterista lähtiessä salissa oli hieman pettynyt fiilis. Tämä kauhukomediasarja olisi tullut jättää neljään osaan, jotta kaikille olisi jäänyt hyvä fiilis mieleen Scary Moviesta.

5. Ikärajojen tärkeys (4. tehtävä, ESSEE)

   Muistat varmaan ajan jolloin oli niin paljon rajoituksia ettei tiennyt mistä  aloittaa niiden rikkomisen. Pienestä pitäen piti päästä rikkomaan jotain ikärajasuositusta, jos ei tarkoituksella niin sitten vahingossa. Salaa katsottiin 9-vuotiaana elokuvia joiden ikäraja oli K-15. Se tuntui jännittävältä ja niin kielletyltä. Vanhetessa saavutat iän, joka oikeuttaa jonkin tekemiseen, mutta se ei enää kiinnosta. Taas keksitään uusi ikäraja jota täytyy rikkoa. 14-vuotiaana ajat mopollasi ilman kilpiä ja korttia, vaikka 15-vuotissyntymäpäivä häämöttää jo ovella. Myöhemmin pyydät vanhempia ystäviäsi ostamaan kaljaa ja tupakkaa, vaikka kiinnijäämisen riski on suuri. Autoakin pitää päästä kokeilemaan salaa pimeällä parkkipaikalla. Kun vihdoin saavutat sen kuuluisan täysi-ikäisyyden, ei se olekaan niin siistiä, koska saat vihdoin tehdä mitä haluat, ja täysin laillisesti. Jännitys katoaa elämästäsi. Muistuuko mieleen?

   Elämme yhteiskunnassa jossa ikärajoja pursuaa joka nurkasta. Kaikki olemme niitä rikkoneet joskus, edes jossain määrin. Jos nuoret kykenevät näihin asioihin jo ennen ikärajan suositusikää, herää kysymys tarvitaanko ikärajoja edes? Olisiko maailma parempi ilman minkäänlaisia ikärajoja? Minun mielestäni ei todellakaan.

   Mietitäänpä vaikka pelien ja elokuvien ikärajasuosituksia. On paljon kauhu- ja räiskintäelokuvia sekä -pelejä, joiden ikärajana on 16 vuotta. Silti monet ala-asteikäiset pelaavat ja katsovat näitä väkivallan huipentumia. Seurauksena tästä voi olla lasten lisääntyvää aggressiivisuutta, rikollisuutta ja jopa huonoa koulumenestystä. Toinen puoli ikärajallisissa elokuvissa on seksuaalisuus, jolla on nykypäivänä erittäin suuri osa kaikessa ympärillämme. Se altistaa lapsen ennenaikaisesti käsittelemään asioita, joista hänen ei vielä tarvitse tietää. Pienet lapset eivät ole vielä valmiita katselemaan tai varsinkaan itse pelaamaan näitä seksin ja väkivallan täyteisiä ohjelmia. Se vääristää heidän kuvaansa maailmasta ja voi saada lapset aikuistumaan aivan liian aikaisin. Ikärajat peleissä, elokuvissa ja tv-ohjelmissa ovat siis asetettu aivan syystäkin, mutta näissä ei kuitenkaan mielestäni ole kuolemanvakavaa vaikka hieman sallittua ikää aiemmin näitä katsoisikin.

   Toinen asia ovat alkoholi- ja tupakkatuotteet. Ikärajana on K-18, mutta silti nykypäivänä näkee jo ala-asteikäisiä tupakoimassa salaa metsässä. Minun mielestäni se on todella hirveää. Lapset eivät vielä ymmärrä sitä mikä on oikeasti vaaraksi heidän terveydelleen, koska eivät ymmärrä mitä kaikkea päihde tuottaa elimistöön. Vaikka yli 15-vuotiaat jo usein tietävätkin päihteiden vaarat, ja käyttö vain lisääntyy, niin ei se ole silti hyvä syy alentaa rajaa. Mitä nuorempana aloitat käytön, sitä aiemmin tulee myös haittavaikutukset. Täysi-ikäisyyteen päästäessä nuoret osaavat myös jo ajatella omilla aivoillaan, haluavatko juuri HE polttaa tai juoda, vai johtuuko se vain sosiaalisesta painostuksesta. Silloin useimmat osaavat jo myös käyttää kohtuudella. On myös näitä ”sankareita” jotka välittävät lapsille päihteitä. Mutta mietihän tilannetta, kun olet ostanut alaikäiselle viinaa, ja hän joutuu esimerkiksi vatsahuuhteluun, tai pahimmassa tapauksessa kuolee yliannostukseen tai onnettomuudessa sinun ostamasi alkoholin vaikutuksen alaisena. Vastuu on aina sillä aikuisella, joka ala-ikäiselle jotain välittää, kyselyistä huolimatta.

   Myös energiajuomiin on tulossa jos ei ole jo tullutkin ikäraja, joka on K-15. Se on hyvä sillä monet lapsetkin litkivät koko ajan energiajuomaa, eivätkä edes tiedä sen haittavaikutuksista. Suositusmäärä on korkeintaan kaksi tölkkiä päivässä, jotkut juovat sitä janoon, monta kertaa päivässä. Energiajuomista on paljon haittavaikutuksia varsinkin ala-asteikäisille, mm. levottomuutta, unettomuutta sekä hampaiden kunnon heikkenemistä. Tämän takia on hyvä että joku muu säätelee heidän energiajuoman ostoaan.

   Mopokortin ikäraja on nykyisin 15-vuotta, kuten myös traktorikortin. Ajokortin puolestaan 18-vuotta. Monet miettivät miksi meillä ajokortti on K-18 vaikka esimerkiksi Amerikassa se on vain K-16. Kuitenkaan Jenkeissä alkoholia saa ostaa vasta 21 täytettyään. Minusta tämä ajokortti asiakin on hyvin mietitty, koska 16-vuotias voisi olla liian nuori autonrattiin. Se voi vaarantaa monen ihmisen hengen. Mopo on periaatteessa turvallisempi näille nuorille, sillä se ei kulje lujaa. Mopoiäksi 15 on myös hyvä ikä. Silloin on jo hieman kypsynyt ajamaan liikenteessä, mutta ei kuitenkaan pääse heti hyppäämään autonrattiin. Näitäkin päätöksiä tehdessä on tutkittu tilastoja ja pohdittu tarkkaan minkä ikäinen on valmis mihinkin, ja samalla turvallinen itselleen ja muille.

   Kaikissa baareissa, bubeissa ja yökerhoissa on ikäraja 18-vuotta tai jopa enemmän. Se on ymmärrettävää koska se liittyy yhteen alkoholilainsäädännön kanssa. Silti monet ala-asteikäiset ovat käyneet baareissa monesti ennen täysi-ikäsyyttä. Mielestäni tämä ei ole niin vakava rike, tai haitaksi kenellekään, sillä lähes aina nämä ala-asteikäiset baarikärpäset ovat 17-vuotiata ja pian täyttämässä 18. Toki kaikkia pitäisi koskea samat säännöt mutta jos menet baariin jonkun toisen passilla, sitä on todella vaikeaa todistaa ettet olisikaan tämä passin osoittama henkilö. On kuitenkin myös kahviloita joihin tulee ikärajat tietyn kellonajan jälkeen. Se on vähän omituista, koska näissä kahviloissa useimmiten juodaan edelleen vain kahvia vielä ikärajan voimaan astumisen jälkeenkin. Toisaalta tällä varmaan estetään teinien turha hengaaminen kahvilassa, vieden maksavien asiakkaiden tilaa. Silti välillä mietityttää, miksi näissä ikäraja ei ole esim. 17-vuotta.

   Ikärajoja on monia, ja useimmilla niillä on hyvä tarkoitus, vaikka se ei aina siltä tuntuisikaan. Uskon että kaikki rajat ovat tarkkaan harkittuja kaikkien osapuolien kannalta, vaikka joitakin niistä ei mielestäni tarvitsekaan noudattaa niin tiukkapipoisesti.

-

Mikä on ylioppilasessee ja miten se tehdään?

a)

-Esseen pohjana voi olla aineisto, esim. joku teksti, kuva, maalaus, mainos jne.
-Jos on aineisto, sitä täytyy käyttää, tunnistaa tekstilaji, kertoa lähdetiedot
-Voi myös olla annettu pelkkä otsikko tai lyhyt johdatus esseeseen
-Olennaisen pitää erottua sivuseikoista
-Esitetyt väitteet täytyy perustella hyvin
-Otsikon pitää viitata sisältöön (jos sitä EI ole annettu etukäteen)
-Tekstiä ei pidä kirjoittaa asioiden mieleentulojärjestyksessä, vaan järjestelmällisesti
-Kieliopillisuus tärkeää
-Kielen tulisi olla värikästä ja rikasta
-Käsittele aihetta tehtävänannon mukaisesti
-Älä esitä pohjatekstin väitteitä ominasi
-4-5 sivua, mielellään ainakin yksi konsepti
-esseessä saa usein olla olla omia mielipiteitä ja pohdintaa.
-essee on laaja, mutta tehtävänantoa täytyy noudattaa